Mitä sitten?

Syksy on täällä suunnalla ollut kyllä melko pomppuisa! Ehkä joskus rohkenen kertomaan KOKO STOORIN kuluneiden kuukausien osalta, mutta tänään kuitenkin olisi tällaista hieman inhorealistista ja huvittavaa juttua teille jaettavaksi. Teksti oli alun perin vain omiin kehittymistarkoituksiini kirjoitettua, mutta ajattelin, että tästä kuitenkin saattaisi olla hyötyä myös jollekin toiselle siellä ruudun vastakkaisella puolella, ja siksi päätin julkaista raapustukseni myös tänne blogin puolelle. Ja siis kaikkien nähtäville.

Kuten mainittu, syksy on ollut kohdallani hieman vaikea ja tapahtumien myötä myös itsetuntoni pääsi jonkin verran madaltumaan. Oikeastaan aika paljonkin. Suunta on ollut kyllä parempaan päin, mutta päätin kuitenkin ostaa (teillekin kaikille varmasti tutun) Sointu Borgin Röyhkeäsi rohkea - verkkokurssin lisäboostin aikaansaamiseksi! Jotenkin hänen kasvutarinansa, ja nyt jo melko röyhkeä itsevarmuus (ainakin julkisuudessa) vetoaa minuun. Siispä, täältä tullaan rohkeus!

Kurssin ensimmäisiin tehtäviin kuului omien kauhuskenaarioiden puinti. Kurssilaisia pyydettiin kirjaamaan ylös ne kaikista pahimmat kauhuskenaariot, mitä mielessä ikinä tällä hetkellä liikkuukaan. Sellaiset kauhuskenaariot, jotka ehkä estävät elämästä niin sanotusti "täysillä" tai muuten vaan pyörivät mielessä jatkuvasti. Tein ehdottomasti työtä käskettyä, sillä näitähän riittää!

Ainakin itselläni nämä "mielessä pyörivät kauhuskenaariot" vaihtelevat aina tilanteen mukaan, mutta sain kuitenkin mielestäni aika hyvin kasattua kokonaisuuden juuri tämän hetken pahimmista peloistani. Kauhuskenaarioiden kirjaamisen jälkeen tapahtui sitten taikoja. Jokainen skenaario oli käytävä uudelleen läpi käyttäen kysymystä "mitä sitten?". Voin kyllä sanoa, että tämä todella auttoi ainakin allekirjoittanutta näiden ehkäpä jopa hullunkuristen pelkojen kanssa. Suosittelen myös sinua kokeilemaan vastaavaa taktiikkaa - jotenkin niin paljon vapaampi olo nyt.

Alta voit lukea omia kauhuskenaarioitani. Kunkin skenaarion jälkeen näet myös oman vastakkaisanalyysini tällä "mitä sitten?" taktiikalla.

Lukemisen iloa... :)

Kauhuskenaariot

1. Jään ikuisesti työttömäksi ja köyhdyn kokonaan. Muutun kaikkien silmissä epäonnistuneeksi. Joudun vararikkoon, eikä kukaan enää huoli minua.

Mitä sitten? Tiedät, että näin ei tule käymään. Sinulla on osaamista, jolle löytyy vielä tarvitsijoita. Ajoittaisesta ja henkilökohtaisesta tulotason alenemisesta selviät asenteella. Rakkaus, jota sinulla on ympärilläsi, ei lopu koskaan, ei ainakaan tämmöisistä syistä.

2. Irtisanoutumiseni uudesta upeasta työstä vain muutaman työpäivän jälkeen kiirii kaikkien maailman työnantajien korviin, eikä kukaan enää halua palkata minua.

Mitä sitten? Jos joku hylkii sinua tämän vuoksi, siinäpä hylkii. Jaksa uskoa, että ihmisiä on olemassa, jotka uskovat sinun laillasi siihen, että omaa intuitiota kannattaa seurata. Jos sydän ja omat tuntemukset kertovat sinulle jotakin, niitä on syytä kuunnella. 

3. Kun lähetän uusia työhakemuksia, ne otetaan varmasti vastaan vain nauraen.

Mitä sitten? Tällöin hakemus ei todellakaan ole lähtenyt oikeaan paikkaan eikä työskentelyä tämmöisen yrityksen/henkilön kanssa kannattaisi edes ajatella.

4. Emme saa ikuisuuksiin jatkuvan työttömyyteni vuoksi talolainaa ja unelmiemme talo jää rakentamatta. Olen syypää kaikkeen.

Mitä sitten? Ainakin olet saanut nauttia elämästä ja kotona olosta. Perheen kanssa ja lähellä vietettyä aikaa ei korvaa mikään. Ja edelleenkin, työttömäksi et jää. Työnhaku voi kestää, mutta tiedät syvällä sydämessäsi, että onnistumisia on vielä edessä. Jos talo jäisi tällä erää rakentamatta, niin todennäköisesti tilanne on ollutkin sitten tämän tontin kohdalla meant to be. Kuten tiedät, olet tehnyt sopimuksen vasta tontin vuokraamisesta. Vuokraoikeus päättyy, jos taloa ei rakenna tietyssä ajassa. Rahaa ei ole siis liikkeellä, kuin vuosivuokrien verran.

5. Jos päättäisin tässä elämäntilanteessa ryhtyä palkkatyön sijaan sittenkin päätoimiseksi yrittäjäksi, en todennäköisesti saisi yhtään asiakkaita ja erilaiset maksut ym. syöksyttäisivät minut välittömästi konkurssiin.

Mitä sitten? Aina voi keksiä uuden idean ja yrittää uudelleen. Hyvä valmistautuminen auttaa asiaa, että näin ei kävisi kuitenkaan. Toiseksi, jos konkurssi sitten iskisikin, siitäkin voi selvitä. Voit aina yrittäjyyden sijaan etsiä myös unelmien palkkatyötä. Ajattele mitä kävisi, jos sen sijaan onnistuisitkin yrittäjänä.

6. Tekisin kuitenkin kokopäiväisenä yrittäjänä massiivisen (tai vaikkapa pienenkin virheen) silkasta epähuomiosta, ja se johtaisi tilanteeseen, jossa menettäisin paljon rahaa. Ehkä minut passitettaisiin jopa vankilaan!

Mitä sitten? Todennäköisesti teet kuitenkin kaiken monia muita tunnollisemmin (kenties myös monimutkaisemmin). Jos joku virhe sattuisi ja joutuisit siitä maksunaiseksi, voit ajatella, että onneksi tässä on kyse vain rahasta, jota voi aina hankkia lisää. Yrittäjyys on sitä paitsi jatkuvaa oppimista. Etkä varmasti joudu mihinkään vankilaan. Höpsö.

7. En muista varoittaa jostakin vaaranpaikasta lapsiani ja jotain kamalaa sattuu.

Mitä sitten? Lapsillasi todennäköisesti on omat aistit ja kyky myös varoa itse. Todennäköisyys sille, että jotain kamalaa sattuu siitä syystä, että et itse muista varoittaa, on olematon. Näin ollen kaikki päivittäiset ja jatkuvat varoittelut vain syövät omaa kapasiteettiasi keskittyä oleelliseen eli elämästä nauttimiseen. Jos loukkaantumisia sattuisi, tilanteesta kyllä selviää. Kaikkein pahimpia juttuja ei kuitenkaan voi elämässä millään tavalla ennustaa. Ei ainakaan sillä, että joka päivä pelkää. Muista realismi tässäkin asiassa. Ennakoi terveellisissä sfääreissä ja keskity kannustamiseen.

8. En muista muistuttaa miestäni, että hän muistuttaa lapsiani jostakin mahdollisesta vaaranpaikasta ja jotain kamalaa sattuu.

Mitä sitten? Katso kohta 7. ja vastaus. Miehesi osaa ottaa itse vastuun ja on pärjännyt tähänkin asti hyvin.

9. Unohdan mitä tahansa ja saan syyt niskoilleni.

Mitä sitten? Kuka muukaan nykypäivänä muistaa millään kaikkea?

Kuten luitte, minunkin päässäni liikkuu vallan outoja juttuja! Ja tällaiset röyhkeää rohkeutta edistävät kurssit taitavat olla enemmänkin kuin tarpeen allekirjoittaneelle! Huh huh!

Saara